Mörköillen

Mörköikä on näköjään rantautunut meille. Tai mikälie. Ilmoitettiin apina Tohmajärvelle ryhmikseen, oli viimesiä mahdollisuuksia osallistua junnuluokkaan.. Mysli säikky tuomaria ja tuomarin pöytää ja -kaikkea. Toivottavasti on ohimenevää, nyt ei muuta kun kopelointitreeniä lisää! Onneksi ollaan kesä Helsingissä, kun siellä on niin paljon enemmän mätsäreitä ja muita tapahtumia tarjolla. Tulokseksi siis EH, arvostelu aika jees, kokokin oikea! Dumbokorvista, olemattomasta karvasta tai stressihilseestäkään tuomari ei sanonut mitään. 

Nyt se on lenkeillä säikkynyt muutaman kerran ohimeneviä pyöriä tai joskus jopa autoja, joten joku mörkötauti meillä on meneillään.  Toivottavasti on vaan ikään liittyvä kausi.. 

Agilityn pariin päästiin taas kuukauden tauon jälkeen. Ulkotreenit Myslille ekaa kertaa elämässä(?) - arvatkaa oliko virtaa. Koira osaa mennä sinne minne ohjaaja ohjaa kunhan ohjaaja osaisi ohjata. Helppoahan sen pitäisi olla, eikö? Positiivisesti ajateltuna, se lukee miuta hyvin. Kun ohjaan putken suun viereen, se juoksee putken suun viereen - täysiä siis putkea päin. Dorka. Ihana dorka. 

Aloitus - treenaa, nousee seisomaan tai menee maahan aika useasti...?

Kepit - ai mitkä kepit?

Puomi - ihanat 2on2off kontaktit ai laik ! Saan jättäytyä, juosta ohi tai olla muuten vain jossain kauempana, Mysli hoitaa homman kotiin. Nyt vielä enemmän treeniä siihen, et katse on seuraavassa esteessä eikä miussa. Joskus se jo on. 

Siinä ne treenit lyhykäisyydessään. Kesän aikana pitäis ehkä käydä mittauttamassa koira et tietäis mitä hyppyjä aletaan treenaamaan. Toivottavasti medi, muuten käy aika rankaksi pienen Myslin harrastus. Tosin, jos se on medi niin ohjaaja on vielä enemmän jäljessä. Hyppytekniikkakurssikin ois aika jees.. 

Kuvia tulee, kuhan Rovaniemellekin saapuu kesä tai edes jonkinmoiset ilmat. Ja karvaakin sais tietty olla vähän..