Otsikossa siis se tärkein, mistä olen superonnellinen. Mysli mitattiin reilu viikko sitten virallisesti mediksi. Koiran rakenteen kannalta tää on loistava uutinen. Ohjaajan kannalta huono. Pitää vissiin opetella juoksemaan. Ja vinkkinä itselleni vain, jos joskus vielä mittautat koiran, tee se heti kun koira on 18kk, ettei tarvi montaa vuotta panikoida asian kanssa.
Tästä päästäänkin seuraavaan paniikin aiheeseen. Viralliset kisat? Ai mitkä? Ai mikä lisenssi? Ai mekö muka? Eihän koirakaan ole vasta kun kohta kolme... Olen pitänyt virallisia kisoja aina sellasena kaukaisena, taivaanrannassa siintävänä epätarkkana möykkynä, mutta ehkä se möykky alkaa tästä pikkuhiljaa tarkentumaan. Pakka on pysynyt yllättävän hyvin treeneissä kasassa, ja yleensä(lue aina) sen hajoamiseen syypää olen minä. Mutta heeei, ei nyt ainakaan vielä tänä vuonna.
Jätämme ahistavan aiheen vielä epämääräiseksi, joskin jo lähestyttäväksi möykyksi ja lopuksi ylistämme Rovaniemen kauneutta viime lauantailta. Siis timantteja joka puolella. Ei ole kauniimpaa. Kuvittele tuonne taakse vielä porotokka jolkottelemaan (ja joo, en huijjaa yhtään, ne oli siellä!) niin ai, kun mieli, sielu, keho, ruumis ja ajatukset lepäävät.
 |
| Suopursut, yök sanoo Mysli. |
